Itku ilotulitteista

Meissä ihmisissä joku asia vetoaa toisen ihmisen puoleen. Se voi olla ihan yksittäinen, yhteinen tekijä ja tänä aamuna se oli taasen tuo remmin päässä oleva koiruus. Vastaamme tuli aamulenkillä nainen, joka ulkoilutti omaa koiraansa.

Tapansa mukaan meidän touhutassu hidastaa tahtia ja käynti alenee pään myötä. Kun hän toteaa, että tyyppi on vaaraton ja "peloissaan" hän menee automaattisesti makuuasentoon, kuin kertoen:"En ole pelottava, tuu reilusti lähelle". Huomaan, että Kaapo tiedostaa vastaantulevan koiran energiat. Niin tänäänkin, tulija oli kuulemma arka koira, joka yleensä haukkuu kaikki vastaantulijat...tietty pelosta. Tässä kävi erilailla, jota nainen jaksoi hämmästellä.

Juttelimme pitkät pätkät koirista ja niiden tavoista...ja jäin miettimään että miten voisi allergiakoiralle lisätä vastustuskykyä...hänen koiransa oli kuulemma kaikille allerginen.

Tuli puheeksi taivasmaailmaan siirtyneet koiruudetkin ja hän kertoi karmaisevan tarinan ilotulitteiden vaikutuksesta.

Hänen aikasempi koiransa päätettiin käyttää Uuden Vuoden aattona hyvissä ajoin iltalenkillä, ettei tarvitse kärsiä siitä kamalasta jyskytyksestä, eikä jäis traumoja paukuista. Oli myös jutellu naapureiden kanssa asiasta.

Heille oli kotiin tulossa vieraita ja isäntäväki oli oli jo juhlatamineissa, mutta sitä ennen piti saada rakas karvaturri iltapisulle.Siispä koiraa lähdettiin viemään ennen iltakuutta ulos.

Samalla hetkellä kun koira pääsi pihalle naapuri pasautti räjähteen sillä seurauksella, että koiralle iski pakokauhu ja hän lähti karkuun.

Isäntäväki etsi koiraa monen monta tuntia, emäntä vuolaasti itkien...ja tiedätte, että juhlimiset jäi siihen.💔

Koiraa "haravoitiin" pitkien matkojen päästä. Monta tuntia.

Koiraa ei löytynyt mistään...he palasivat kotiin, edelleen juhlavaatteet päällä.

Emäntä kiinnitti huomion siihen, kun jostain todella kaukaa kuului oudon koiran haukumista ja hän sanoi isännälle, että tuo on kuulunut niin kauan, että nyt täytyy lähteä katsomaan kenen koira niin kovasti huutaa ja minkä takia?

Ääni kuului kaukaa ison pellon takaa, ja päätyi jäätyneeseen ojanpientareeseen.

Sieltä löytyi hedän panikoiva koirakultansa, edelleen ns "hysteerisenä", huuto oli sen mukainen..

Koira oli jumissa jään seassa ns napaan saakka...

Emäntä ja isäntä irroittivat koiran ja  emäntä otti kylmettyneen, vapisevan ja  itkevän koiran juhlavaatteista huolimatta syliinsä ja kotosalla koira pääsi samoihin, lämpimiin vällyihin emännän ja isännän kanssa.

Nainen myös kertoi, ettei kuuna päivänä olis tunnistanu omaa koiraansa tuosta haukunnasta, huuto oli kuulemma todella karmaisevaa.

Siitä lähtien he ovat AINA menneet maalle Uuden Vuoden viettoon, myös nykyisen koiransa kanssa. Enkä ihmettele yhtään, heille tuo Uusi Vuosi tuo aina muiston tuosta "jäisestä ja itkevästä" koirastaan ja huolesta, joka oli musertaa rinnan.

Jotta kyllä ne paukut pitäs suosiolla jättää sinne laissa määritellyn aikajakson sisään.

Saa koiruudet ja mut eläimet tehdä tarpeensa rauhassa, eiköstä?

Itse en moisista piittaa, ikää ja ajattelevaisuutta on tullu sen verran, meidän koiran remmin toiseen päähän. Ne paukuttelee, jotka haluaa..mutta nyt olis vielä aikaa Uuteen Vuoteen, joten vetoan teihin vanhempiin, kertokaa nuorille aikarajat...kiitos 🙂