Syvällisiä mietteitä saapuu silloin tällöin tuonne aivoitukseen ja nyt sattu oleen semmoinen aamulenkki.

Keräilin tuossa Maitohorsmaa ja nipsuttelin lehtiä pois, kun vastaan tuli vanhempi mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan.

Hän kertoi että sota-aikana heidän piti kerätä Maitohorsmaa ja muitakin yrttejä, mutta hän ei tiennyt mihin niitä käytettiin.

Kerroin niissä olevan keholle hyödyllisiä aineksia, joita teollisuus ei ole päässyt muokkaamaan.

Mies oli kovasti pahoillaan, ku ei ollut emännältä kysellyt aikanaan kasvien tehoista ja merkityksistä.

Vielä tovin juteltuamme, jatkoimme matkaa ja mieleeni tulvahti seuraavaa:

Kun minä lähden,

otan mukaan kaiken sen hyvän

minkä olen sisältäni löytänyt.

Mikään aineellinen asia ei ole niin tärkeä, että sen mukaan saisimme.

Tänne voimme jälkeemme jättää muistoja, yhteisistä hetkistä, tuokioista, jotka eivät koskaan palaa mutta saavat sijan sydämessämme.

Myös taiteen kautta voimme koskettaa jäljelle jääneitä ihmisiä, sillä "taide koskettaa" 

aina. 

Teoksiin tarttuu juuri sillä hetkellä oleva energia ja kaunis koskettava taidehan syntyy vain rakkaudesta käsin. 

Taiteen avulla muistoissa voi viivähtää pitempiäkin aikoja.

Lähtöjenkin vuoksi, on todella tärkeää miten kohtaat ja kohtelet ihmisiä.

Rakkaus ei koskaan poistu, sillä rakkaus on aina olemassa.

Mutta myös ne ikävät asiat jäävät kehomuistiin ja jollei niitä pysty muokkaamaan paremmiksi, ne kulkevat mukanamme kuin raskas taakka.

Sovinto itsen kanssa auttaa meitä jokaista. Hyväksymällä itsemme juuri senlaisena kuin olemme, olemme jo astuneet piiiiiiitkän askeleen sinne paremmalle puolelle.

Rakkaudessa ei ole mitään mutkikasta.

Ainoa mutkikas asia on ihminen.

Rakkautta ei voi pyyhkiä pois ja hyvä niin, sillä vaikka elämä toisi eteesi vain pikkiriikkisen rakkautta,(siinä tapauksessa kaiken on lähdettävä pienestä...sekin pitää ensin löytää) sinä muistat sen ikuisesti ja juuri sen sinä otat mukaasi niiden omien tekojen/sanojen kanssa.

On hyvä elää ja rakastaa, niin muistoja kuin tätä päivääkin.

Tästä päivästä saamme kauniimman muiston, kun uskallamme tarjota välittämistä ja rakkautta vaikka sanojen kautta myös heille, jotka eivät niin "sanoilla pelaa".

❤Ei ole väärää tapaa rakastaa❤

Jokainen rakastaa juuri niin kuin se hänelle parhaiten sopii.

👍

Kun minä lähden,

en ole poissa.

❤

Olen luonasi kuvin,

sanoin ja tuulenhenkäyksin.

Sanotaan jotta ei oo kiirusta...

eipä vissiin.

Meillä on menny lomaviikko ja juhannus semmosessa haipakkeessa .....jotta mahoton sentään...lomalta pykästiin ajomatkalla jo oitis ruokakauppaan.

Juhannuksen aikaan sentään maltettiin saunoa ja pelata perheen kesken, ko mammaki ol mukana.  Päätimmä miehen kanssa lähteä yötä myöten mökille uudestaan,

tosin tuohon pihamökille..hih hih...ähäkutti!

Sillon ku on mukavaa puuhaa, ruuan laittoa tms  eipä siinä paljua netin kanssa heilastella, eikä kyllä tehny mielikään...laitoimma aattoiltana UNO-kisan käyntiin paripelinä ja niinhän siinä kävi et parempi puoli voitti ja tottahan siinä on näppinsä myös tuurilla....eihän se meidän joukkue nyt niin hyvä ollu, "senttäs".

Mutta tulipahan valvottua juhannusaattona ja syötyä, ku pienen talon porsaat 😙

Mammalle keräsin eilen pienen kasvimaan alun 12 istutusrasiaan...saapas näkemän, riittääkö parvekkeen korkeus jos nuo auringonkukat vallan villiintyy...

Omalla pihalla on jo niin mukavaa, ko siellä kurkistelee jos jonninlaista uutta kukkavaavia 

❤södeä❤

Eiliselle vielä ehittiin sopia kaffehetki isukin luona ja siellä tuliki piiiiiiitkästä aikaa tuijotettua töllöä..Suomen voimamieskisathan siellä män, sarja 110kg (muistaakseni) ja sen voitti miun suosikki...nuar poika 23 vee...mahtaa lihakset ja keho huutaa HOOSIANNAA tuammosten puristusten jälkeen..huh huh.

Isukilta hilpasimma vielä  vielä parin kaupan kautta (itseasiassa kolmen) ., ehti jo poika soitella ruuan perään..eilisilta sit venyikin tuonne nollan tienoille, ennenko mää pääsin petivaatteiden väliin, oli paidan silitystä, koiran lenkkiä, ruuan vääntöä, pyykkäämistä, petivaatteiden kiikuttelua ja uudelleen paikoilleen petaamista ja vaikka minkämoista sutinaa.

Tää aamu jatku samanmoisena...kukko kiekas jo tossa ennen viittä...sain teen nassuun ja paistelin poijjaalle lisämuonaa ruokatuntia varten ja oitis lenkille. Jo seitsemän aikaan olimma kotosalla(nilkka ei oikeen tykkää nuista kävelyistä, se nuljahti tuossa 2 vkoa sit "metässä")...ja sieltä koiran pesuun, ruoan laittoon ja eiku alakertaa puunaamaan...sen  jälkeen pääs ite pesulle ja sai kaffekupposen kätöseen. Tuossa män niin rutkasti aikaa et kello lähenteli jo 11...

Mutta kiesus, melkeen unohdin aamutaistelun blenderini kanssa...

Ehdin jo aatella, et kaik voimat jynssäsin rappusiin, pannuhuoneeseen, saunaan ja pesuhuoneeseen..ko se kutaleen blenderi

EI AUENNU...

EI VAIKKA HUUSIN VOIMAHUUTOA....

tiiättehän sillee:

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH!

Käsistä aivan veto veks.

Nooooo, aattelin sit et vetäsen 2 avokadoa...kaipa silläki jaksaa ja mielessä mietin et pitääkö mun odottaa sitä kotopuolen voimamiestä töistä (raksapoekaa)...eli saisin tuon kutaleen auki klo 16 jälkeen....

KETTU!

Varmaan sen kymmenisen kertaa tuskailin ja viimeinki

se luovutti...aaaah.

Siispä juoda hulautin tuossa tuon kehoa puhdistavan juoman alas.

Tomaattia, varsiselleriä,chiasiemeniä,mustapippuria,ruususuolaa ja vettä.

NJOM.

Että haipakkaa on.

Pyykit odottaa, maalaustalkoot odottaa, kaupassa käynti odottaa, ruoanlaitto odottaa, kuvien siirto tietokoneelle odottaa,voimatuvan siivous odottaa etc etc etc ..ja 5 henkilöä odottaa miun yhteydenottoa..huh.

Nymmää alan purkaa listaani...

🙃

Olkaahan niinko ette oliskaan

niimmääki aion olla.

Hyristään kilpaa pesukoneiden,moppien ja kissojen kera,

tuloo kiiruustaki paree😋

Suomen luonto tarjoaa meille monelle enemmän kuin osaamme arvostaakaan.

Jokainen meistä on päivittäin tekemisissä luonnon kanssa, jollei muuten niin oitis ulko-ovesta ulos astuttuaan.

Meidän elämämme on täysin riippuvainen luonnosta ja sen antimista.

Nyt onkin paras aika kerätä talven varalle yrttejä.

Sitä nimitetään hortoiluksi(sana maistuu suussa vielä oudolle)ja siis sinne rämeikköön olis tänään suunnattava..

Netistä löytyy uskomattoman paljon tietoa kaikista luonnonvaraisista kasveista, joita voi käyttää omaksi ja läheisten hyödyksi.

Kaupunkilaisille latautumispäiväksi/illaksi  toimii lasten, eväiden ym pakkaaminen ja suunta tuosta hurjasta  vilinästä ja massatavaroiden seasta metsän keskelle.

Lapset viihtyvät ja uskon että pelkästään lasten riemun näkeminen on virikkeenä myös meille vanhemmille.

Itselle metsä ja sen antimet ovat se verran tärkeitä että miehän sinne poukkoilen alvariinsa tuon meiän "mopen" kanssa.

Siispä immeiset, tehkääpä toimintasuunnitelma perheen kesken ja antakaa itsellenne koko kehoa ja mieltä virkistävä kokemus ja

"pankee ny ihmeessä lantsarit" jalkaan.

Ei pääse käärmeet yllättään.

😋Solis lyhykäisyydessään ilo tuossa.😋

Otahan omasi ja tee mukaan kunnon eväät.

 HUOM!

Jos teet avonuotion, paistelet siellä evähiä, muista sammuttaa nuotio kunnolla. Paree olis kaataa vettä nuotion päälle.

Nuillaviisii sie siirrät lapselle arvokasta pääomaa ja kerrot että kaikki asiat eivät ole rahalla saatavia.

Meillä on metsissä rikkaus vailla vertaa.

Näin mie sen koen ja se tuntuupi hyvältä.

🙂

Saattaapi olla niinnii, jotta naapurit kahteli kummissaan, ko meiän tontilta näky millon pää, millon hanuri, millon mikäkin liikkuva osa.

Ka mie   olin kukkapuskissa pitkin poikin, polvillaan, kaksinkerroin ja vaikka mitenniipäin...

Otin kätösiini tuon ruususen unta nukkuneen kamerani.

Ja kyyyyyyllä-hän

se niin on jotta, onhan tuolla kameralla hiukan reilumpi pelisilmä,

ku miun kännyllä.

Miten sen olinki muka unehtanu,hupsista heijaa.

Otin tuossa lenkin päätteeksi pihamaalla kuvia nuin tuhatkunta kipaletta, joista sit tarkempi silmäys osottaa, jotta saapi niistä muutaman mukavan kuvan ihan julkiseks asti.

Se on piiruntarkka olevinaan.

 Tää muikki.

Ja onhan se oltavaki, muutenhan mie huijaisin ihteäni.

Voipi olla jotta monelle muulle mun piiruntarkka on epäselvä, seki on ihan jees.

Muttamutta, niinkus jo aikasemmin sanoin, tuassa eilen taisin nujauttaa, jotta kelpaa kyllä miulle tää omausko..siis usko siihen mitä nään, meen, teen ja silviisii.

On se vaan ihmeellistä tää luonto meidän ympärillä.

Miten nuinki pieni eläin ku muurahainen osaa olla ja mallata, saman kukan sisällä semmosen 20 minuuttia....olen siis vakuuttunu jotta sain kuviini muurahaismaailman Humphrey Bogartin...

Silviisii eteni, niinko viiskytäluvun tyylillä - ei kiirusta-  ja muisti katsoa alta kulmain, edetä hitaasti liikkuen, kuin suoraan Casablanca-elokuvasta..ha hah.

Musiikki puuttui, mutta taidan siitä ottaa oman version tuon juutuubin kautta.

Se on ihan pakko...

Laitampa sii teilleki tuon Rojaltiverosen parveketervehdyksen tuosta huipputyypistä ja toivottelen päiväänne mahottomasti glitteriä(mikäli sitä ootte vailla) ja ehottomasti auringon nipistyksiä...

Nuista auringon säteistä voitte kutoa ihtellenne päällystakin, jota kelpaa esitellä.

Se kun loistaa ylitse muiden.

Niinko sääkin

😀

Humphrey soikoon!

Ei niin pientä

etten kumartua tohtisi

❤

Ei niin suurta

etten sydämellä yltäisi

Hui senttäs.

Eilen olin pihamaalla pitkin ja poikin, mylläsin, kaivelin, kantelin, haravoin ja ruoputin.

Pahus sentään ku olisin tienny,

jotta Sakulla ja Sussulla (sammakoilla) oli piilopaikka meidän ruusupuskan ja jonniin kuivuneen vihervarsien alla...mitä hiivattia ne sit lauleloo, jotta: "Äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla pesä oli pikkuinen..."ISO  hööööööh.

Noo...molemmat sammakot peljästy vuorotellen ja kantelimma ne poijjaan kanssa tuohon 3 metrin päähän risukasojen alle...

Siihenkö tyytyivät?

Mitä vielä.

Ei tietenkään, enhän mää käsikirjota heidän valintojaan...ei menny ku vartti tai vähän yli,

niin jo oli toinen niistä...karkeasti veikkaan et Saku on jo tapittamassa uutta mullitusta ja avaraa penkkiä, jossa on ruusun lisäksi Ukontulikukkia...huh.

Siinä se nöpötteli ja kääntyili aina siihen suuntaan mihin määki...kun istuttelin siemeniä purkkeihin. Mää aattelin, jotta kato vaan, en koske suhun enää...ja hymyilin.

Aikansa seurattuaan loikki jonnehii, sanoosin jotta kantelemaan Sussulle tapahtumien kulusta ja siitä, et mään oo vaarallinen, vaan semmonen  Hölömö pikku puutarhuri, joka ihan vartavasten meille kuohkeuttaa maata ja istuttelee uusia "sateen- ja päivänvarjoja"...kohta meil on juhlat...pannaan koko ruusupenkki tanssimaan ja vedellään "kissanpolkkaa".

Nooo,

iltasella päätin  viedä siihen ruusun juureen hiukan  leikattua heinää ja päälle nuita kuivia, ruskeita vaahteranlehtiä..jospa ne siitä saisivat muokattua uuden "majan" ja saisivat hiukan näkösuojaa sekä auringolta, että saalistajilta.

En oo kurkkinu ruusupuskan juureen, enkä muuten kurki, olkoon sampit siellä tai jossain muualla.

En sörki.

❤

PEACE!

Mutta mutta...palataan tähän päivään.

Aamusella sitä nous nää 35 sentin hiukset pystyyn kertalaakista, ko  kesken lenkin jähmetyin kauhusta...

JUU...ihan hirvee oli äänensävy,

ko säikähdin niin maan penteleesti.

Vai mitäs ite oisitte tuumannu,

ku näkisitte et koira nuuhkii, nenä maata viistäen, niinku aina lenkillä,

mutku sieltä maasta alkaa kuulua sihinää ja sit näkee ku käärme luikertelee piiloon..keho kurvilla ja kaarilla......ja sihisee mennessään.

Huiiii,

vieläki puistattaa.

Onneks ollaan aina Kaapon kanssa sydän edellä liikenteessä,

joten uskon että juuri siks tuo ei purassut Kaapoa, enkä saanu sydistä.

Jokainen  voi pitää omat uskomuksensa, meille kelpaa tämä, kyllä...hyvinnii 😀

Mutta mutta, kyllä se ennakkoaavistus taas siitä että, älä pidä koiraa ollenkaan vapaana, piti paikkansa...

En takaa, mihin asti tuo koiruus olis nenänsä kans menny etukäteen tai käärmeen villitsemänä jos olis ollu vapaana..huh huh.

Joten kyllä se luonto osaa yllättää, ei sitä tarvi hakea jännitystä muualta, ku oman pihan ja lenkin päästä.

Nää on mulle ihan riittäviä.

Riittää sarjakuvaa ja raitaa joka päivälle omansa.

Siispä tänään taistellaan pyykkivuorien kanssa, hilpastaan kaupoista kauppoihin, tarjousten perässä ja sit ehkä ehtii istutteleen vielä nuita hunajakukkia, ko aamusella äkkäsin mihin mää ne livautan.

Pyramidin viereen.

Siihen nuin, mihin tuloo pieni suihkulähde...pääsee sampitki suihkuun.

Voi jöö, ko niille tuloo mukavat oltavat 🤪

Muutetaan koko raparperilaulu

sen siliän tien.

Ja juu, nuhis on selätetty...enää on tuo siitepölynuha aamusin.

Elämä voittaa ja on taas niin makosaa 😋