Kevyellä mahtava voima.

Auringon säteet tulevat kysymättä lupaa. Pujottelevat tiensä nuhruisille olkapäille, kisailevat kilpaa varjon kanssa kesämekkojen helmoilla, uskaltavat esittää kaiken sädehtien.

Ollappa meillä ihmisillä samanlainen kyky. Miten hienosti sitä voisikaan soveltaa ihmisiin, jotka ovat murheen murtamia...ojentaa surun kämmenelle säteen, joka heijastaa maailmaan sen kaikkeuden suurimman asian: rakkauden ja sen lämpimän, sykkivän, ymmärtävän ja kaikki voittavan voiman.

Tähän on vielä matkaa, uskon että meillä kaikilla. Eihän myö olla mittään Pyhiä Neitsyitä yksikään...mutta on hienoa että aina on varaa parantaa..ja paraneminenhan lähtee siitä tarpeesta, jonka tulisi täyttyä, eiköpä?

Sikshän myö ollaan tänne tultu, kokemaan, tuntemaan, ymmärtämään, rakastamaan ja auttamaan...on myös hienoa jos jokainen kokemus on se nurkka, jonka takaa löytää oivalluksen..helpoimmin sen löytää kun kysyy itseltään:

Miksi tarvitsin tämän kokemuksen?

Olenko sen kautta oppinut itsestäni jotain?

Sillä vaikka asiat näyttäytyvät välillä mielipuolisina, niiden taustalla on aina oppi...kunhan opimme lukemaan rivien välistä.

Toisilta voit ottaa mallia,joko niin että kuljet samaa reittiä tai niin että näet, että tuo tie ei ole sinua varten. Tai jopa niin, että nippaiset palan sieltä ja toisen täältä.

Kaikki kasvattaa, tavalla tai toisella.

Olisimpa tänään valosi,

keikkuisin kämmenellesi

ja näyttäisin kauniit kasvosi

koko maailmalle.

❤

 Sinä

olet jo valo monelle,

mutta voit olla sitä kaikille

monella tapaa.

Siihen tarvitaan vain päätös.

Sinun, sellainen.

Juu, nyssoon todistettu.

Sääli on sairautta.

Ihan selkeesti.

Nii.

Vai mitä ootte mieltä, ko heräsin yöllä kahen pintaa siihen ko koiruus oksentaa ja kakoo..minä unelmamustassani hilpasin oven kahvaan kii ja koiruutta ulos huutelemaan..sinne se män pitkin kallion perukoita ja rupsahtelu vaan kävi...voi toista.

Aikansa "rummuteltua" koiruus ihan kiltisti jolkotteli ulkokautta kellarin läpi pesuhuoneeseen ja peppupyykille...

Siinä toinen hinkkaa ja toinen seisoo ja voin sanoa et mä en ollu se joka kärsi enemmän.

Kaapo-parka.

Yläkertaan päästyä piti sit alkaa metsästää niitä oksennusjätteitä, ettei muut aamusella liukastus liukkaaseen "sanonkominkäväriseen" ykään...olis luullu et se on tullu alapäästä.

Eiku väkisin sit koittaa saada unenpäästä kiinni...hetken jo kävi mielessä et nousen aamukaffeelle...just ku ehdin torkahtaa ja "olin exex-anopille"(ihanalle Lahjalle)  laittamassa tukkaan papiljotteja"..kello pirahtaa ja kuulen koiran inisevän...

Hippulat vinkuen ulko-oven  suuntaan ja koira uudestaan löysäkakkaa tontin rajoille(onneks).

Eiku alapesulle, käsipesulle, jalkapesulle ja kahvinkeittimelle töitä...johan oli vetinen ja kuranen yö ja aikamoinen rakettilähtö tähän viikkoon.

No, aamulenkin jälkeen laitoin karvapoijjaalle  keitinriisiä ja sekaan himppasen kostuketta...Eipä oo enää takapuoli valunu...

Mutta semmä sanon et enää en anna koiralle säälistä jädeä, edes sitä lusikallista minkä eilen sai.

Siis sääli on sairautta..

🤒

eihän toi koira muuten olis ribuliribulia saanu.

🤪

Voi jöö....kesälomalla on sitte kiwa pulikoida, marjastaa ja laittaa aivot niinsanotusti narikkaan.

Sitä ehti ennen lomalle laskua olla hiukan kiirusta ja nyt loman jälkeen näyttää sama tahti jatkuvan, eipä hätiä mitiä..sovitellaan ja juostaan mitä ehditään.

Huomasin tuossa taasen ennen lomasia jotta,  se mun kaasujalkani on omituisen kevyentuntunen jos mielikin on sitämyöten...hittolainen.

Olin niin onnessani taasen kerran menossa kaverille kahveelle(muistan tuoreesti ne miun Vappuaaton munkit mitkä Espooseen ajelin tuassa puoltoista vuotta sitte) ja se hyvä fiilis tarttu ehottomasti kaasujalkaan...Siispä taasen on sepustettu totuudenmukasesti ja tunnustaen polliisiväelle jotta:

AIJAIJAIJ

tulpa oltua sit hätäsen iloonen, ku pääs poikaa tatuoinnista oottamasta(4h 20min)ja yltympäri onnestä päissäni ajella huristin tietä myöten...kunnes pahaa aavistamatta  tuo ketaleen peltiloota iski silmää...mitään muuta taaskaan tajunnu, ku että nyt se välähti....FLASH vaan ja taas Pirjoa "mieliputkaan"....huhheliheijaa.

Jotta tars varmaan tästä lähtien onnelliselle ajelulle lähtiessä laittaa kaasupolkimen alle semmonen onnellisuus stoppari...ai mikä se on?

No soon semmonen kapula, johon on liimattu euromäärillä kirjotettuja sakkolappuja....

Senku aina muistais laittaa polkimen alle, siinä vaiheessa ku on autoon asettumassa, nii säästysin synninpäästöltä.

Vaikka vähäsiähän nuo päästöt on verrattuna siihen mitä ne vois olla...huh, en ihan ilkiä niistä kirjuutellakaan, kirjuutelkoon ne, jotka semmosia omaavat..mää vaan puhun omista paheistani. Ja piän suun säkkiä myöten...niin son paree.

Siis elämäni toinen ylinopeussakko...mahtaa ne kolmannesta jo lyyvä sieltä peltilootasta mua päin pläsiä!!!!

Nyt en laske tähän parkkisakkoja....voipi olla että pläsiin tuloo jo tällä kertaa..

mutta mutta, onhan tässä varaa kaunistautua..sillä poliisien työhän on kaunistaa ympäristöä...jotta OLEN TÄSSÄ, antaa tulla..KIIIITOOS!

No höh.

Mie tulin tähän. Just tähän - kahen munan taktiikalla.

Ja missäkö mää olen? En oo kyl yhtään varma, ko ei mun kännykään tiiä missä mää olen, eikä kotiavaimet...

Ommulla kuitenki edessä kynttilöitä, paloteltuja appelsiineja ja smoothie  ja ihan tutulta näyttää, mut tuntuu kummalta...missä hitossa mä olen?

Jos mä olen kotona, niin mulla täytyy olla kotiavaimet, eikö? Koska miten mä muuten tietäsin olevani himusissa...

Mitevvoi tulla kotio niin, että ei tiiä mihin tavarat kädestään pistää?

Onko kellään mulla ollu samanlaisia oireita?😙

Jollei, hualestun.

Itestäni ja kännystä...sillä se on ihan hipihiljaa, ko oon vaientanu sen.

Jospa se onki kykkiintyny ja päättäny leikkiä piilosta jonnii aikaa, jotta tiiän miltä se hiirenhiljasuus tuntuu...

Noo, onneks tässä voi päivän mittaan käydä samat askelkuviot sataan kertaan läpi. Saattaa olla, että osuu silmiin joku muukin, jonka olen nurkkaan unohtanu. Huh huh.

Vaikka kuinka pinnistän ja kuikuilen ympärilleni ja muistelen koiralenkiltä ja koiran "alapääsuihkusta" tuloa, ei kyllä pää sano yhtään mitään.

Ei osviittaa, eikä pienintäkään mielikuvaa, sen jälkeen ku nakkasin remmit, takit ja muut vermeet  käsistä saunan lauteille ja hain kumpparit, jotta ei kastu omat "tassut"

Mää tarvin varmaan omahoitajan...nuo elikot on alkaneet lipsua tuossa hualenpidossa. Huomaan.

Ei kyllä hyvä.

Toinen heti ruuan saatuaan yrittää hiukka "oomunkaa oomunkaa"-nylkytystä ja toinen kääriytyy rullalle ja kurnasee jos jotai kysyy.

Mihin mää nyt otan yhteyttä?

Poliisiin, palokuntaan vai partioon? Ei. Kyllä mun tarvii nostaa hanuri penkistä ja alkaa nelinkontin vihellellä ja monistaa katse teräväks. Saakohan samalla mielenki. Pitäs kaupoissa olla myynnissä semmosia "muistipusseja"...tämän ko ostat muistat kaiken, ha hah. Mulla kyllä lenkillä on tuammosia useampi ja taatusti muistan niihin noukkia tuon nylkyttävän nenun jätökset, jos ne on huanossa paikassa, esim siinä kohtaa penkallakin missä lapset usein leikkii...

Jospa mää ottasinki kätösiin tuan Kaapon "muistipussin" ja alkasin metästää nyt noita vermeitä.

Tiä kuka kaipaa.

Ja sitäpaitsi odotan kyllä  tärkeetä puhelua, AAAAAPUAAAA, sen muistin just.

Joten soon moikka, mää lähen kontilleen...muistipussin kanssa.

Parempimuistista päivää teille.🤪

Muisti sisältää näkymättömiä jälkiä...

-siinä tän päivän viisaus-

Niille, jotka ny miettii ja siunailee et #kettu# ko son menny sekasi..vastaan:

Väärin, väärin, niinniin väärin..

moon aina ollu sekasi -ilosta- useimmiten 😀

Tänään on saanu olan takaa lapioida, lapioida ja lapioida

..tosin aika varovasti kylläkin, ettei niskat ja takaraivo tykkää kyttyrää.

Mie sain maahan 3  marja-aroniaa...ja  kele ku siellä oli tiellä putki niin suunniteltu 6 jää nyt sit viiteen, onneks ei kaupassa ollu ku nuo 3, ettei tarvinnu yhtä laittaa oman onnensa nojaan. Täytyy nuo pari hakea sit muualta.

Kaapokin oli innolla mukana, sai kaivettu sekin 3 kuoppaa "omalle tontilleen"

Saapas näkemän millon marja-aronioista saa kunnon sadon.

Nuo Sinnun antamat kun ovat jo lopahtaneet, skniif. Ja täytyyhän sitä elää ajatellen huomisia, ei niitä aroniota ikuisesti ystävältäkään saa.

Siinä on kuitenkin marja, joka on ihan aliarvostettu. Venäjällä se on tunnettu jo satoja vuosia ja siellä se on arvossaan.

Tuossa hiukan osviittaa aroniasta:

http://www.vinkkilanluomutuote.fi/aronia.html

Samalla saatiin 50% alennuksella pikku enkelipatsaat, vartioimaan kasvi ja kukkamaita.

Vartiointi on 24/7 voimassa 🙃

Tänään ilahdutti paitsi ulkona pihahommat niin pieni orava, joka selkeesti kerto että

"ruokintamajasta" on kaikki ruoka aivan

fi-ni-to

ca - put

lop - pu

Jaa mistäkö tiiän sen?

No herttileidi sentäs, ko se jäi vartoomaan että tuun lähelle(Hannu oli jo siinä vieressä) ja hää (orava)on majan katolla ja katselee ihmeissään ku mää tulen ja sit hyppää ihan majan reunalle, kurkkaa sinne majaan ja katsoo takas minuun.

tyhjä

typötyhjä....odotan???

No mitä minä?

Kassi autoon ja hakemaan kotoa kauraryynejä pienelle.

Siinä se vartos edelleen ja oli ihan 15 sentistä kii, ettei olis ottanu kädestä...mut viime hetkellä se...............................................................................................................................

jänisti!

Perhonen sentään.

Mää jo ehin käydä superhyperkierroksilla....kuitenki tuosta jäi "nii hitoksee" hyvä fiilis. JOTTA MOOSES!

Saattaa olla et tässä tämän kesän aikana saan hänet syömään kädestäni, ihan niinko mun lapset aikanaan. Voi jöö.

Mutta semmosen vaikutuksen pikkunen teki, et olihan se taas niitä auringonkukan siemeniä otettava matkaan kaupasta.

Siellä se tutulla katolla odotti ja sillä oli nuo 2 kamuakin mukana...

Pienistä puheenollen, tässä viime viikolla just tirautin muisteloille pienet, ku aattelin miten sulosia nuo miun mukulat oli(on ne vieläkin)...se aika hurahti tosi nopiaan.

Onnellinehan mie olen jokaisesta mukulasta, niin kasvimaalla viettävistä ku ihan täällä maan päällä olevistakin...unohtamatta nuita nelijalkasia viipottajia.

Että tämmönen Onnen päivä pykästiin tänään muistojen sekaan.

Minkäslainen siun päivä on ollu?

Toivottavasti vähintään yhtä muistorikas.

Rakkautta, runsautta

ja paljon iloa huomisellekin.

Kuulemma sataa...oli se onni, jotta pyörittiin pihalla tänään.

Ilimat ol suotusat.

Huomenissa voiki sit mittailla keittiössä nuita loppuknupien ja vetimien paikkoja viivain kädessä.

Se onki onneks hiukan kevyempi ku lapio.

Rakkauden puutetta

ei oo,

ei kellään,

kun elää sydän avoimena. 

Hyvvee ötyä,

ennenku sunnuntai kaatuu päälle!