17. loka, 2014

Must on tullu Googlen hakkaaja

Huh huh, minkälaista pullojen metsästystä...

Tässä ollaan poimittu

❤...kiitos ihanien ihmisten...❤

marja-aronioita sekä itselle että mamille, pesty, keitetty ja  sen sadan toiminnan jälkeen pullotettu muutama mehuputeli (keväällä ne on simapulloja) talvea varten ja saimpa tehtyä vihdoinki sitä omaa glögitiivistettäkin..edellisestä on sit hitokseen nuita vuosia kulunu.

Moonki aikasempina vuasina saanu ystävättären äireen marja-aronioita,

 ❤ Humppilasta asti...kiitos hurjasti vuan ❤

hyviä marjoja ovat olleet,  mut tänä vuonna sit sain tästä lähempää..kiitos parin ystävällisen vinkin ja facebookin.

Pakastettu on sangollinen ja toinen marjoja varten.

Mutta mutta, empä mää tajunnu et sangollisesta marjoja saa enämpi, ko mun pullovaraston verran tuota mehutiivistettä, joten eilen sit oli pientä pullojen metsästystä.

Lähinnä kokeilin, jotta onnaako. Eipä tainnu.

Eipä nuita tunnu olevan kellään lähipiirillä jemmassa...

Noo, minä reippaana tyttönä päätin marssia Alkoon kysäseen, jotta voisko he myydä miulle muutaman tyhjän pullon😋

Mitä mitä mitä...vastaus kummaksutti: Ei meillä myydä tyhjiä pulloja, sun pitää ostaa ja juoda sen verran et saat niitä.

WOOOOOOOOOOOOOOOOOT?

Mun juoda? 

Nuin paljon? 😲...ei hitokseen???

Vastasin et sen jälkeen olisin deekiksellä (dingelidong ja pissi haisis ja ja  ja ja  öyh) ja mielessäni mietin etten taho enkä ehtis siihen titteliin, sillä henki lähtis ja saattasin "jäähä pyörimään" siellä ALKOn myymälässä kolistelemassa nuita puteleita aivan raivon vallassa: JOTTA keleen myyjä, mää sulle näytän miten nuita tyhjiä pulloja tuloo ja olisin nakannu parit likööriputelit lattialle 😙..jotta saapi siivota sokerilillua hiukan pitempään...ha hah 🤪

Ja siin olis sit mun sialunsuunnitelma menny ihan plörinäks...

No joo, meidän ALKOhan ei hoida pullopalautuksia, myyjä pyys kääntymään neuvonnan puoleen, sillä meidän kulmilla on yhteispalautusautomaatti Cittarin ja ALKOn kanssa...mut empä sitte enää mänt jonottamaan neuvontaan...siellä ko on aina hurjat jonot nuita Veikkauksen asiakkaita...ja mieli tahtoi jo kovasti kirjuuttamaan, kirjuttamaan...

Ko aika tuntuu tänäpäivänä lentävän

ja tuo toinen "sadanvuodenvanha", oikeesti 20v vanha juttu vaatii esillepanoa..tässä siis hiukan tönäisin ja siirsin jo alotettua uutta juttua...sanoin, jotta:vartu vähäse.

Mutta marjoihin...

Nyvvaan sit Googlea tökkimään, marjan pesuun ja eiku uutta satsia kehiin, jotta ei pidä hukkaan heittämän.

Hommasimma muuten öylönä myös uuven mehulingon.

Kiitin äireen vanhasta, jo aikansa eläneestä lingosta.

Olisko tuolla ollu ikää noin 45v.

  Eipä tuo enää jaksanu survasta omenia...sitä on kahen ihmisen voimin tehty tänä syksynä pari omenamehupullollista, just ennenko kuukahin sairasvuateelle. Elina muistaa, ko linko huus ja täris vanhuuttaan. Kaipa sillä oli mieli mennä jo leppäileen... Vanhuksen tehot alko haaleneen...jätti jälkeensä aikamoisia omenasiivuja ja lopetti aina siihen, täristen.

Olin jo eilen aamulla jo kerran päättäny et uutta en hae vaan vänkään ja visertelen tuon vanhan aparaatin kanssa.

Niivvaan söin päätökseni.

Ei se toiminu ei.

Ei tullu yhtikäs mitään...hukkaan heitettyä aikaa.

Hakkasin sit Googlea aikasin aamusella ja vertailin hintatasoja ja ylläbylläri oli, et Prismasta sai halvimman HYVÄN koneen, muut huuteli samasta 20e jopa 40e enemmän.

Jotta semmosia marjamättäitä täällä tänään mietiskellään...Nyvvaan siivoomaan seuraavaa satsia, jotta ehtii tänäänki sotkea kätensä tuohon niin verevään väriin.

Tänään annan Aronioille seuralaiseks Kuusamon pualukkaa.

Soon niin hyvä.

Ko niin oon päättäny.

Eiku päivänpätkää teilleki ja muistakaa: Elämä on just sellasta mikskä soot sen tehny.

Aronioilla tai ilman. Nii.😀

 

 Mulla soon nyt pullotettu pari lokakuun päivää.

13. loka, 2014

Mielenhäiriöt ulos

Aamusella aikasin ku alottaa, sitä ehtii vaikka mitä.

Onhan sitä olemassa sanontakin, että aikanen lintu madon nappaa...ja just sellanen olo tuli eilisen minuuttiaikataulun kanssa. Huh huh...kovaa kiirettä piti...että ehti asettautua soffalle just ku Tanssii Tähtien kanssa mainokset oli jo alkaneet, siinä kuulkaa oli hiukan kiirusta kauhan, saunan ja monen muun asian kanssa. Vaan kaikki kerittiin...

 Mutta mutta, aamu alotettiin rauhallisesti, pitkien yöunien jälkeen tuijoteltiin Hjalliksen ohjelmaa jossa oli vieraana tuo ihana Vesa-Matti Loiri.

Jostain luin jo nirppisten kommentteja Veskun parista lauseesta..voi voi ja lämmin leipä.

Me ollaan nyt kuitenki ihmisinä täällä pallolla - tällä hetkellä - ja se tarkottaa että meillä on ihmisen piirteitä..niin sanoissa kuin teoissakin.

Vesku on erittäin miellyttävä, karismaattinen ja selkeesti on löytänyt oman sisäisen itsensä...oli hienosti sanottu tuo lause: Että hän ei enää ihan puun takaa ottaisi ketä vaan kädestä kiinni...siinä kiteytyy jo aika paljo ajatuksia....

Hjallis olikin ovela(tai ei halunnut kuulla enempää aiheesta), kun sanoi että mennään eteenpäin siinä vaiheessa kun vesku sanoi olevansa varma siitä, että Sielu jatkaa kulkuaan ja tietoisuus säilyy...

Näin se on. Pelolla tai ilman.

Tietoisuus ei lisää pelkoa, se poistaa sen.

Kokemusta on.

Jokainen osaa laittaa pään pensaaseen ja olla olevinaan, ettei mitään tapahdu.

Harva uskaltaa kohdata silmästä silmään ihmisen/tapahtuman.

Nykyaikana tekstarit on tästä hyvä esimerkki.  Sillä on niin helppo sujauttaa ikäväkin viesti, ettei tarvis kommunikoida ja olla omaa mieltä.

Tekstiviestien kanssa sitä voi vaikka kysyä vierustoverilta neuvoa tai "kilauttaa kaverille".

Tekstareissa on kyllä enemmän niitä hyviä puolia😀

Niillä voi myös laitella sydämiä ja hyviä ajatuksia matkaan ja uskokaa tai älkää:

Ne on paljon tehokkaampia, kun ne kuraviestit, joita meistä jokainen on saanut.

Toinen asia on käyttää välikäsiä omille ajatuksille...haloo...kaikista rehdin ja aidoin tapa on itse lähestyä henkilöä tai tapahtumaa...eikä sitoa siihen asiaan osattomia.

Niistä tulee aina tuplashitti jälkimaku suuhun. 🤒Nii.

Strutsi se tais olla oikea nimitys "pää pensaaseen"-tyypille.

Jätämpä mainitsematta sit ne henkilöt jotka kulkevat toisen narun jatkeena....

Jottapa nuin, tuammoset aatokset tänään böllähti mieleen.

Uskalla olla läsnä.

Vain sinä teet oman polkusi. Ei kukaan muu.

Joku päivä ne muut on kaukana.

Sillon on kohdattava tosiasiat.

Itsesi.

 

Ja ei, mulla ei ole ollut huonoja päiviä..tää vaan tahto tulla ulos, saampahan enemmän ilmaa nuille hyville aatoksille...itse asiassa, ihan mielettömän huikeita hetkiä, tilauksia ja asioita sekä ihmisiä tullut vastaan...

Suonette anteeksi,

tän hetkellisen mielenhäiriöni...

lupaan

että tää toistuu tarvittaessa 🙃

hah hah

 

Kommentit

13.10.2014 16:50

tiina tulikki

22. syys, 2014

Hitaasti käyvää päivää

Tässä muutaman päivän seurattuani lintulaudalla käyvää väkeä, olen todennut että:

Ompa meillä ihmisillä paljon opittavaa.

Orava, tintit, varpuset, rastaat, varikset ja harakat käyvät kaikki sulassa sovussa vuorollaan nakuttelemassa siemeniä, jyviä ja hiutaleita.

Toinen väistää vuorollaan , kun on toisen aika tulla.

Heille jokainen päivä on selviytymispäivä. Ja he tietävät saman koskettavan kaikkia.

Ruoka tulee hankkia sekä omaan että lapsosten suuhun.

Ja en nyt tarkoita, etteikö ihmisetkin tekisi niin...ei pidä  ymmärtää väärin.

Ihminen vain haalii kaikkea yli oman perustarpeen ja jos on jotain  suuria määriä tarjolla, esim tarjouksissa..siellä tuo röyhkeys ja ahneus nostelee monen päätä ja laittaa kyynärpäihin ja hartioihin vauhtia...ha hah, mutta mutta eipä mitään :

animaatioissahan eläimet on laitettu käyttäytymään ihmisten lailla.

Ja ne on todella typeriä, eikö?

Ja sitähän me tosiaan olemme.🤔

Pakko myöntää.

Aij aij aij.

Ihminen myös tappaa säälimättä toisia vallanhalussaan, ryöstäessään tai jopa pelätessään jäävänsä kiinni valheesta.

Olispa todella kummallista, jos eläimetkin käyttäytyisivät näin.

Vastasyöneen leijonat savannilla raatelisivat kaikki vastaantulijat...

ja kun ei ole nälkä, ne jäis siihen mädäntymään.

Valaat kehittelis "pommin", jolla kaikki lähimeren elävät pääsisivät hengestään ja heillä olis ainutlaatuinen tilaisuus kasvattaa reviiriään ja saada oma "vesimaa" haltuunsa.

Tätä ajatusta vois leikitellä vaikka kuinka pitkälle...mutta oikeesti, olisko meidän hiukan syytä höllätä sitä haalimista, oman edun tavottelua tai ylipäätään miettiä sitä toisen kohtaamista.

Vasta mamin kanssa puhuttiin kuinka moni ihminen tuntee olonsa yksinäiseksi..kun ihmisillä ei ole aikaa muulle, kun toiminnoille joilla pönkitetään omaa itsetuntoa.

Suosittelenkin kaikille, kerran viikossa edes, sellaista

"hitaasti käyvää päivää",

enkä nyt tarkoita että se olis sit se oman kehon parannuspäivä viikonlopun riekunnoista,

vaan ihan semmonen oman itsen kuuntelua ja mietintää 

ketä voisit ilahduttaa...

kuka ansaitsisi sinun aikaasi?

Aikahan on rahaa, eikö?

Niinhän me sen laskemme.

Kun ihminen "käy" hitaammin keholle jää aikaa laskea kiireestä irti,

eikä tarvitse sairastua "böön auttiin"

..sehän on ihan ihmisen kehittämä,

riittämättömyyden, korvaamattomuuden

ja ahneuden aiheuttama sairaus...

huh huh, en taho nähä sitä enää ikuna.

Eläimet ovat monessakin suhteessa onnellisia

ja moni olis onnellisempi ilman ihmisen läsnäoloa.

Toivon että tää edes hiukan antaa ajattelemisen aihetta, itse kullekin ja osaisimme antaa toiselle tilaa, sillon kun sen aika on.

Ei elämää tarvi elää tönien, kiukutellen eikä muutenkaan nuristen.

Elämällä ei ole palautusoikeutta ja jos se tökkii, on syytä kurkistaa siihen peiliin, kuka on  elämäsi käsikirjoittaja.

Muut ovat vaan vierailevia  tähtiä.😉

Se olis maanantai ja muhkia viikko edessä.

😀

Antakaa itsestänne...

vain sillä on kestävä vaikutus

😋

ja käykää hitaasti!

 

 

 

11. syys, 2014

Pariisin patonki koukuttaa

Pahnan kautta syksyyn, niin se taitaa mennä.

Nollauksessa kaikki, kehoa myöten.

On se ihmisen keho viisas ja maltillinen.

Maltillisempi ku mieli.

Kun sitä aikansa rääkkää, elintavoilla-millä hyvänsä,

kyllä se osaa kertoa jotta missä nyt meni metsään oikeen satalasissa.

Miulla se tais osua tuolle ihanalle Ranskan reissulle.

Tietosesti toimin juuri kehon vastaisesti...ja juu, tiedän.

Tyhmänrohkeaa.

Vaikka olen vielä kipeenä ja puistattaa pelkkä ajatuskin siitä, että saisin tuon mahtavan vieraan täysissä voimissaan jylläämään, en kyllä mitenkään pysty hahmottamaan minkäänlaista tapaa, jolla vois Pariisissa käydessä välttyä ranskalaisten jumalaisilta patongeiltaan.

APUA...

Sorruin.

Sorruin jokaisena päivänä.

Viimeisenä päivänä jopa vetelin nuita ihanko ennen vanhaan lapsuudessa, ku se ranskanleipä maistu niin hyvältä.

Joskus paremmalta ku pulla.

Uups.

🤒

Ja se on mun mittakaavassa hiton paljon.

Enemmän ku riittävästi. Nii.

Mutta joo, tuo taisi riittää kehon heikentämiseen(kesämässäilyjen lisäks) siinä määrin jotta jossaki kohtaa vastaan asteli itse pikkupaholainen, heilutteli kätöstään ja huikkas jotta:Ihanaa, että olet kaivannut minua...

Auuuu, minäkö?

Kaivannut?

Vetihän se miut veteläks.

Ruoski kehoa mielin määrin ja huusi: Tahotko vieläkin lisäaineita ja herkullista patonkia ja kun en kyennyt juuri puhumaan,

nostipa tuohduksissaan julmetun pääkivun.

itkuahan mie jo siinä vaiheessa väänsin..

 

Keho anto kyllä merkkejä tuon kelmin olemassaolosta jo päivää aikasemmin.

(miksen kuunnellut ja totellut??????)

😥😥😥

Tunsin käsivarsissa särkyä ja vasen korva huusi ajoittain apua, minkä humpsutukselta(tiiättehän sen tunteen, ku joku irrottas ja laittas pehmeetä tulppaa korvaan vuoronperään) sai siihen mahdollisuuden.

Kurkku tuntui siltä, että kohta lähtee semmonen riivinrautabasso että eiku solistiks hevaribändille vaan.

Sillon se mopo(lue:virus) karkas...

Päästeli ylinopeuksista piittaamatta kehossani varpaista hiuspehkoon asti.

Se oli kylässä,

     vahvana ja vihaisena

💔

Ei auttanu muu kuin kallistaa takaraivokipuinen pää tyynylle, antaa kivun jyskyttää otsalohkossa ja uskoa että kyllähän mä tästä selviän parissa päivässä.

Niinku aiemminki.

Muttamutta, muisti heittää ja mielihalut ovat olleet hallitsemattomat.

Onhan sitä vedelty tuon tuostaki kesän ajan niitä "superhyviä" ja keholle tarpeettomia aineita millon minkäki leipäsen, namin tms muodossa.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sanotaan.

Sanoisin siihen jotta, mielihalujen hallintaa vailla oleva pää on samassa sonnassa.

 

Jotta, Pariisin reissu tuli tehtyä ja koettua vaikka mitenmoisen kauniita, silmiä hiveleviä taide-elämyksiä, sielua sykähdyttäviä arkkitehtuurillisia ratkaisuja ja kaikenmoisia Chanson D` amour- tunteita ❤❤❤https://www.youtube.com/watch?v=2Q9MTJokc4A

Siispä suosittelen teille kaikille: Menkää Pariisiin ja nauttikaa katukahviloiden hulinoista ja antakaa sydämenne asettua rakkauden hyrinään.

❤❤❤❤❤Sitä se Pariisi on❤❤❤❤❤

Rakkautta patongilla😙

Mut jos tuutte kipeiks...ootte tehny valinnan. Ihan ite.

Onneks mä jo melkein elän.

Kunhan työstän nää viimeset rippeet kehostani ulos Gusarofin cocktailien myötä:

Tässä simppeli ja viimesen päälle tiukka ohje:1 verigreippi

                                                                      5cm inkivääriä

                                                                      2 isoa valkosipulin kynttä

                                                                      1 dl vettä

                                                                     Blenderissä sekasin ja nassuun.

Kyllä lähtee.

Meinaan tukkaan "pesineet punkitkin"....9:s sairaspvä menossa.

Cocktail ohjeen muistin vasta eilen.

 

Siinäpä "synnintunnustusta" ja "palkka", samassa säkissä 🙃

Kiitos kun sain viettää tuokion kanssasi ja

olehan varovainen niiden kaikenmaailman väriaineiden kanssa.

Niillä rakennat kehoasi päivittäin.

Nymmää muistan taas pitkän aikaa malttaa ja pitäytyä kohtuudessa nuiden jauhojenki kanssa.

Soon näin.

Mie huomaan et täällä käy paljo porukkaa...IHANAA, tootta mulle semmonen kirjottamisen vimman muusia..

osaatko ny lukea tittelis?

Kesäsiirtolastaki oli kiva kirjuutella mamille, ko se aina muisti sanoa, jotta kirjota lisää, on kiva lukea sun kirjeitä.

Ja miehän tyttö kirjuutin. Intopaukkuna.

Te tunnette miusta sen kirjottavan hahmon, mut mie en tunne teitä ees piponne väristä.

Virkatkaahan jotain tuonne kommenttisarakkeeseen, täytyyhän taloon tullessa sanoa ees päivää, eiköpä? Ja tää on tämmönen Pirjon "lokitalo" 🤪

Kiitusta ja kaunista, sumuista syyspäivää.

Miun aika vuodesta ja täällä mää edelleen löntsötän.

En oo kyl kauaa.

Sovittan et tää oli semmonen nollaus ja syysstartti kaikelle kauniille.

Siulleki.

🤩

Siis https://www.youtube.com/watch?v=841qROPZpxs

Stand by me- mieki oon siuta varten.

Ps Kuva on Louvren taidekokoelmasta Leonardo da Vincin maalaama ja nimeltään Saint Jean-Baptiste

27. elo, 2014

Tähellinen hetki

Eilisellä koiralenkillä näin semmosen tähdenlennon, etten ikinä ennen. Kuusamossa nuita tavallisia on bongattu useampi samana iltana,

mutta yksikään ei ole "läikähtänyt" sillee et

4 suuntaan lähti kirkas valonsäie

Se oli oikeesti ihmeellinen näky. 

Ja joo, kyl mulla oli silmät auki, muutenhan olisin kompuroinut koiran ja remmin kanssa...et elä yritä 🤩

Eikä muuten ollu lentokonekaan...hmm mitä vielä voisit keksiä?😋

Tää tapahtu 2 kertaa, sit se häviski pilvien sekaan, kuitenkin aika pitkän kaaren verran sain seurata sitä...mulla on kyllä tähän oma versio mitä tuo tarkoittanee, jokainen voi pähkäillä itessään tai jättää pähkäilemättä...sen vaan sanon, että kyllä tuli muikia ja onnellinen olo.

En oo aiemmin tienny et tähdenlentoja voi olla erilaisia. Luulin et ne on niitä samoja ku ne kulkee vaan eteenpäin omalla pikkuvalollaan(täältä katsottuna).

Eli normijonossa, kaikkien säädösten mukaan..heh heh.

Onneks löytyy tuammosia speciaaleja, jotka panoo iltasen koiralenkin hehkumaan.

Kyllä meidän jokaisen ihmisen valo ja hehku on sitte ihan pikkiriikkinen verrattuna taivasvaloihin....mutta sitä omaa valoa voi kukin kasvattaa...ja siihen tarvitaan niin kovin vähän.

Monikaan meistä ei ymmärrä kuinka sanat ja teot elävät ihmisen kehossa vielä pitkään ja että "elävältä hautaaminen" on omien tunteiden tukahduttamista.

Onneks ihmisen mieli on jokaiselle omansa, sillä mielen avulla ihminen kykenee suoriutumaan myös tuskallisista ajoista.

Haavat eivät ole laastarille peitetyt, sillä ne ovat avoimia kunnes ne puhalletaan hautaajan toimesta.

Kuitenkaan ihmisen tunteita, kokemuksia ja yhteisiä hetkiä ei kukaan toinen voi mitätöidä.

Jokaisella meillä on oma tunnemaailma ja sitä ei pidä eikä saa sekoittaa toisen kokemuksiin.

Vaikea asia monellekin...itse tajusin tuon 17 vuotiaana, ku vaihdoin työpaikkaa ja siellä varoteltiin pomosta...

Mää näin sit painajaisen ja sen jälkeen päätin et en kulje toisen kokemusten mukaan, vaan katon minkälaisen kokemuksen hän minussa herättää..

Kannatti katsoa. Oli rehti ja mahtava pomo.

Muisti myö minut ja tarjos töitä Finnairin sähköpuolelta myöhemmin. Valitettavasti olin jo vaihtanut toiseen työpaikkaan..joka oli tunneperäinen, muuten olisin kiljuen mennyt lentokentälle🤪

Olin kyllä eilen illalla sitä valoa vaillaki, ku yritin tuossa 21.30 aikaan mennä mehtään viemään sinne eläinten ruokapaikalle leipee, siemeniä,pähkinöitä ja kauroja...mutta hittolainen...siellä oliki niin hurjan pimiää et oli pakko kääntyä takaspäin...olisin varmaan telonu itteni siellä kantojen ja juurakoiden seassa...jotta se retki mänöö uusiks.

 

Kyllä me niin pieniä ollaan...mut koskaan emme "kasva" toista mitätöidessä.

On paljon asioita, jotka pitäis nostaa pyykkinarulle kuivamaan...aika, jonka elämme on mittaamattoman arvokas asia ja yhtään päivää emme saa takaisin.

Toivonkin kaikille rakkautta rintaan ja ennen kun sanotaan tai tehdään asioita kannattaa kysyä itseltään: Mitä RAKKAUS tässä kohtaa tekisi tai sanoisi?

Olen kuullut tuon pariinki otteeseen, toisen kerran kuulin sen hyvin rakkaalta läheiseltä. ❤Eikä tuota voi unohtaa.

Ei siis aiheuteta kyyneleitä vielä -  kun meillä on matka kesken....kun se loppuu, ne kyyneleet tulee takuuvarmasti.

Vedän tähän saman linjan ku sanoin lapsillekin, että meillä ei kotona oo yhtään enkeliä.(Tosin heille sanoin et meillä on kotona vain enkeleitä, kun etsittiin syypäätä johonkin asiaan, sillon ku ne oli pieniä - eikä heidän sanojen mukaan kukaan ollu tehny mitään)

Elämä muuttuu ja ihminen kasvaa, niin käy melkein kaikille.

Ja ainoa oikea kasvusuunta on sisäänpäin.

Ulospäin kasvaessa, olemme hukassa, arvomaailma on keikahtanut materiaan...peilistä et näe sieluasi, näet vain sen kuoren, joka on jäävä tänne käyttökelvottomana.

Sisimmän kasvun saat mukaasi täältä lähtiessä.

Siinä on ihmisen kallisarvoisin kukkaro.

Jotta rakkautta sinulle, koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa itseään ehyeksi.

https://www.youtube.com/watch?v=tmZDidTm4A8&index=13&list=RDHCZJp5e0NMXlk