Silmät ja sydän avoinna, mieli kikkuralla, sitä huomaa aamusella vaikka miten monta asiaa.

Äitini kävi tässä taannoin ystävänsä Leenan kanssa jossain messu tms tapahtumassa ja sieltä saivat matkaansa pikkuruiset kuuset....noo, äiti se tuuva kiikutti ne meidän tontille(lue pankin tontille)ja niimpä istutimme ne tuohon risan aidan viereen.

Nimesin kuuset naisten mukaan, tietty.

Eri aikaan kasvoivat uutta versoa...ja tänä keväänä huomasin, että ovat myös erineulasia...Leena pinnisti aikasin keväällä ja Ritvalla on vielä helmat täynnä uutta versoa...

Noo, aamusella tuo Leenakuusi pani het hymyn huulille, ko se muistutti minuu joulukuusesta.

Siihen oli meinaan tipahtanu "joulutähti". Pieni, mutta tarpeeksi iso minulle, huomatakseni aamutällingin🙂..kyllä hymyilytti ja otimpa Leenan kärjestä sit kuvankin, se tosin ei ole tässä mukana.

Seuraavaks hymyni levisi, kun kävelin koiruuden kanssa Keravan joen rantaan ja annoin hänen uida tän kevään ekat eteläuinnit, pohjosessahan poika on jo pulikoinutkin.

Voitte uskoa, että kyllä hää naatiskeli.

Matkalla näkyi myös 2x kahden pupun sarja..ja ne toiset oliki aika ihania...olivat pellolla ja panivat ihan matalaks ittensä, ettei heitä huomattas..hellyttäviä kertakaikkiaan.

Pitkästä aikaa näin myös korpin, huuteli ja liiteli mennessään...vähän oli kyllä äänivaivanen, olisko  tuolla unohtuna yölliset villasukat jaloistaan😀.

Meinaan villasukkia tässä on itsekukin tarvinnut, tänä vuonna taitaa semmoset olla tarpeelliset koko kesän....vaikea tietää, ku ei enää "sääammattilaisetkaan" tiijä mitä tuloo taivaalta, koillisesta, kaakosta tahi lounaasta.  Perin kummallista, eiköpä?

Mutta joo, maailman mullistustenki takia, on syytä ottaa ilo irti niistä pienistä asioista...ja huolehtia siitä, että omassa pesässä on kaikki hyvin.

Sillee sitä jaksaa, emmää muuta laastaria tähän päivään osaa tarjota, jos nyt joku elämänlaastaria kaipailee.

"Muttajoo" kummasti sitä aamusella jaksoi käppäillä sen pari tuntia, vaikka iltasella oli hyvät prägät salilla. Tosin sen kyllä huomas, jotta uni on ollu todella "syvävaikutteista", ihan taju kankaalla ja aamusella tuntu vähän liian aikaselta tuo kellon "huuto".

Enkä ollu ainoo.😋

Se on lepopäivä tänään, koskapa sit alkaa monen päivän saliputki...toivotaan ettei "varpaat" lisäänny .

Melkeen ehtooehtoo ehti sykähtää aikamittariin...mutta saimpas rutistua.

Voi hyvin ja pidä huoli itsestäs...cause you are worth it!

Pst. Luonto taitaa monenmoista kikkuratemppua....

🤪look at the pic!

Pst Sanna, tässä hyvä kainalopapiljotti, on tarpeeksi kostea, ei paina ja antaa sopivasti myöden, myös kilpaillessa...hi hih...ja mistä myö tiietään vaikka se ehkäsis hienhajun syntyä...ja nytku mieli pääs valloilleen, niin tästä samasta materiaalista sais myös kauniin karvakaulakorun...hiukset vois sopivasti olla limittäin kikkuroiden sisällä...he hee😙

Jos yhdenkin elämää voit helpottaa, olet onnellinen sillä sen avulla helpottuu myös oma elämäsi.

Tittidii, viime viikolla poimimme miehen kanssa motarin poskesta loukkantuneen Harmaalokin...emme olleet varmoja jääkö lintu eloon, kun se kakoi, verta oli tullut sen suusta ja ihanat räpyläjalat eivät toimineet.

Sinne meinas jäädä tuon linnun maallinen olemus ja unelma siitä, mitä kaikkea kesällä voi Suomen suvessa tehdä, saattopa pesäntekopuuhat tältä kesältä jäädä.  Viimestään supikoirat olis tuon yöllä vetäneet poskeensa.

Eilen tiedustelin LokkiJoonatanin vointia ja kuulin, jotta hää syö omatoimisesti ihan hyvin itse, lautaselta...jalat eivät vieläkään kanna, mutta vielä ei kannata heittää kirvestä kaivoon, sillä tuo ihana pieneläinten vapaaehtoishoitaja tuumas että niillä on usein törmäyksen johdosta joko lonkassa vikaa tai sit se törmäys on ollu niin suuri että se tärähdys on aiheuttanut väliaikaisen räpylöiden toimimattomuuden.

Ai miten mun elämä tästä helpottu?

No härregyyden sentään, olin aivan ku mun sydän olis ollu papiljoteilla, ku näin lokin makaavan motarin tienposkessa ja autoilijat vaan viuhu kiireenvilkkaa ohi.

JÄRKYTYIN - ihmisten omanapaisuudesta.

Taas kerran.

Mun ehtookiire, treenin jälkeen sai vain yhden toimintapisteen: APU ja pikasesti tuolle linnulle.😥

Mitä siitä, et kello oli jo paljon, kassissa märät reenivaatteet, nassu odotti rasvaa...nuo män oitis järjestyksessä pinon alimmaiseks.

Mitä siitä, että vieressä oleva ajaja kokeili kuinka kireellä paplari sydämessäni olikaan ja oikeenko tosissaan haluan että ajetaan uudemman kerran paikalle, toisen motarin kautta koukaten katsomaan lintua, vaikka se voi olla vaan poikanen, luonto voi sen hoitaa..eikä oikeen motarin reunaan voi pysähtyä .

Se papiljotti pysyi paikallaan, ei vihasta vaan hädästä, tuon linnun puolesta.

Eikä ny tarvi luulla, et olisin kiehunu ulkoisesti, ei...mun sisällä jylläs.

En osaa selittää tunnetta, tai olisko se samanlainen ku kiinniotetulla villieläimellä, kun sen sisin huutaa vapauteen.

JOO, semmonen se oli.

Hiljaista tuskaa ja paplari kiristää sydänalaa.

Niimpä sit koukkasimme linnun mukaamme ja puhelimella selvitimme minne linnun voisi toimittaa, niin, että sen tila arvioitaisiin, sitä seurattaisiin ja annettaisiin sille mahdollisuus(niinku sille lupasin). Semmoisen paikan löysimme, joka toimii VAPAAEHTOISESTI!

Kuljetimme lintusen Kannelmäkeen treffipaikalle ja sieltä toimitettiin lintu pieneläinhoitolaan Päijät-Hämeeseen.

Eilen rimbautin ja sain kuulla hyviä uutisia:

LokkiJoonatan voi hyvin.... Emmie sille turhaan luvannu et se selviää ja tolkutin tyynnyttelevästi että ei ole mitään hätää...oli muuten aika riepumainen fiilis itsellä katsella ja silitellä vitivalkoisen kaunista lintua, joka välillä kurisee ja kakoo henkeä...varmaan se tälli, kenen lie autosta, on sattunut todella kovaa ja jysäyttäny vähän keuhkojakin.

Ensin tunsin vihaa ajajaa kohtaan, mutta sit tajusin et jospa se ajaja on itse joutunut paniikkiin, ku iso lintu on mätkähtäny autoa päin...joten vihani suli pois.

Ohiajavia autoilijoita en ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään.

Välinpitämättömyys on loukkaus kaikkea ihmismäisyyttä kohtaan. Olemme saaneet tunteet, jotta osaisimme toimia. Niiden käyttämättä jättäminen tekee meistä  robottimaisen.

Piip piip siis ohiajaneille roboteille ja teille kaikille eläinten ystäville.

Nautitaan, autetaan ja edetään sydämen tahtiin. Sen parempaa mittaria ei ole.

Ihanaa, alkanutta jussinjälkeistä viikkoa.

Ps. Tää on kolmas kerta, kun tästä kirjoitan. Jostakin syystä nuo kaks aikasempaa ovat pyyhkiytyneet pois...woooot?

Niimmuuten, meillä kaikilla on

velvollisuus auttaa

hädässä olevaa eläintä,

laki sanoo niin!

Tän mie luin myöhemmin...mut mun sisällä on tuo laki ihan pysyvänä, enkä koe sitä velvollisuudeks. Semmostapeliä.

Kuva:Googlekuva

Jaa-a. Se on monelle nuorelle nyt alkanu uus aika. Sitä ollaan hullun kiilto simmuissa luettu ja päntätty niimmaar hitokseen. Moni sai odotetun palkinnon tuosta ajasta: sen vitivalkoisen lakin päähänsä ja ennenkaikkea tietomäärä karttui, toivon mukaan myös jonkinlaista osviittaa huomisista, saatikka sit se opetus, joka seuraa keskittyneestä lukemisesta ja hetken läsnäolosta.

ONNEA kaikille ylioppilaille!

❤

Ehdittiin myöki käväseen serkkutytön tytön lakkiaisissa ja poikansa Maisterijuhlissa, (talosta puuttui kolmas juhlinnan aihe, perheen kokkipoika) ennen salille hilpasua. Kaakkuva tuli nautiskeltua ja sen avulla sit salilla jaksoikin "vääntää".

Myöhemmin painiskelin sit koulutehtävän parissa ja olikin aika mielenkiintoinen aihe. Reflektointi joko omasta tai toisen taiteesta ja sen jälkeen siitä sit omanlainen versio...bua-ha hah...siinä ratkes Mona-Lisan arvoitus...sen verran mitä nyt mun pikkupikku pääni siitä aikaseks sai.

Värimaailma muuttu kokonaan, ne on tuolla 1500-luvun taitteessa ollunna nuo pinkit, ja heliät siniset sun muut kirkkaan värit vähän katveessa.

Ei oo enää😙

Täytyy kyllä myöntää, että tää koulu on niin mielenkiintonen, ettei mitään rajaa.

Miksei pakollisessa koulumaailmassa ne aihealueet vois olla sellasia, jotka tukis oppilaan  oppimishalua siihen omaan suuntaan. Ei se voi olla niin vaikeeta muuttaa niitä asetuksia sopiviks.

Testit kehiin ja jokaiselle omanlainen opintosuunnitelma, joka tarkastetaan puoli tai edes vuosittain. Thats it. Uudenlaisia opettajia ja oppilaille myös enemmän vastuuta. Sillon kun on mielenkiinto hereillä, sillon sitä toimii kaikkien parhaaksi. Eikö?

Se onki sit kesäaika tehtävä koulujuttuja, jos meinaa olla ajoissa valmista. Tässä välissä pyöritään sit Kuusamon liepeillä, tanssisalilla ja on jopa ilmottauduttu parille tanssileirille...(sen siitä saa, ku ei muksuna pääsy yhellekään leirille ja kesäsiirtolaan ei päässy ku kahtena kesänä...nyt saa mennä) YIPPIIYAI!

Löysimmä tuossa "Kettusen" kanssa tässä viime viikolla kuolleen😥 laulurastaan poikasenkin...kyllä teki vähän häijyä...näki, et silmä oli jo syöty ja miten lie tulla tupsahtanu puusta tai eka lennolta alas...raasuparka.

Ilmoista huolimatta ALLAKKA HUUTAA et K E S Ä on jo täällä! Tiesittekö?

Mitä sit vaikka on vähän vilu, on kivempi tarpoa koiralenkillä ja tanssisalillakaan ei oo niin hiton hot! Mut joo, reflektointi jatkukoon ja voipi olla et teen vielä pienen muutokset tohon työhönki..käääk!

Uutta, energista viikkoa.

Olkaahan niinku ootteki, niimmää tiirailen teitä täältä ruudun takaa😎

No niin. Tähän on tultu,jotta hulluna heiluttiin tuolla däänslattialla abauttirallaa 40 tanssia, siis 10 lähtöä. Vähänkö veti vatsan tyhjäks ennen alkumittelöjä.

Mietin jo et  🤒MITÄMITÄMITÄ 🤒 oonko saanu jonku vatsapöpön?

Onneks noi tuntemukset pysy vaan vatsan alueella, ettei ylettäneet pääkoppaan asti, muuten olis menny pasmat sekasin. Tosin, kaipa se piäkoppa oli jonniiverran kiihdyksissä, ku aina samassa kohtaa män jalat solmuun.

No mutta, mutta.

Ihan tyytyväisiä ollaan....ja sijotukset oli just sen mukaset mitä ollaan harjoteltukin. Siis saatiin parit ronssikupposet ja yks hopiainen...siinä "saamattomassa" vakiossa jäimmä sijalle Quatro.

Mut oltiin rohkeita ja mentiin taas nuorempien kanssa lattialle, oman sarjan lisäks ja pareja oli ku pipoja, empä oo ennen moisissa karsinnoissa ollukaan...

Nyt on sit eilen jo saatu yksärissä "aistikkaita" vetoja rumbaan, jotta valmiiks tässä ei kyllä ikuna tuu ja sehän se, mikä pitää mielenkiinnon nälkäsenä...ja oooooonhan se ihan erinäköstä..huh, heti ku sen oppii...tietenniii😙

Palautuminenki kisoista suju huomattavasti nopiammin, ku edellisistä...eli ollaan jollain saralla kehitytty...kaipa kai?

Tosin siihen saatto auttaa hotellilla syöty illallinen klo 22, sauna ja seuraavan aamun raju aamupalatankkaus..hyvin se keho jaksaa vetää...mut eipä toi ihmekään, ku kisojen vikan tanssin jälkeen en meinannu saada verkkosukkia pois jalasta, ku iski tajuton suonenveto ja reidet oli ihan hapoilla...ha hah.

Eli syötiin ku raavaat "kaappimiehet" ja siitä läks vedot ja happoset🙂.

Tänään ja huomenissa siis lepopäivät siltä osin ja aikaa on kaikelle muulle...

Aamumehtällä käytiin ton syndelapsen kansa aamusella..hää täyttääpi tänään seihtemisen vuotta. Aika mielenkiintosta, että aamulenkillä tuli mieleen edesmenneet poikakoirani Roope ja George ja samantien     muistin että tässä kuussa on Kaapon syndet ja HUHHELIHEI, sit  välähti SEHÄN ON TÄNÄÄN! Näin se "mieli" napsii tietoa...

Eli mun omalle, ihunalle, hömppähömelille,herkkikselle,Gabsulle:Scräps scräps..

you are the living

naturelight in my heart.

Niimpä on Kaapo nimensä veroinen:Demssin Tomorrow`s Light..Huomisen Valo on aina valo sydämellään...."ihuna ihuna koilapoika".

Mehtäkepin noutaja

Muumipeikko

IHUNAA SYNDEPÄIVÄÄ,

MAMMAN POIKA!