Jaba-Daba-Duu, solis sit pikkukenkulit meiän bensavauvan alla....kylhän hää jo mainitsikin jotta alkaa nuo talvipopot hiukan tuntumaan nuivalta jaloissa...yötä päivää samat vermeet alla.

Nyssitä helpotti.

Mainio maanantai alkoi jo klo 05:02...piti saada happea ennen "kenkuleiden" vaihtoa, tosin tän aamun lenkki oli semmonen lyhyenläntä:

nou metsää

nou frii will`liä ja vapaata viilettämistä

Maistuupi huomisaamuna taas kahta makosammalta.

Muttahan,

täällä remontin keskellä sitä saa ottaa  normia enemmän nuita askeleita, sitä on vähän niinku nuiden keittiövälineiden kanssa piilosilla, tai siis ne on ja mä haen....olis varmaan tarvinnu tota koirakoulua jatkaa "sevverran" pitempään että koiralle olis opettanu kaulimet, teesihvilät ja kattilankannet haarukoihin ja kaffekuppeihin asti...saattas asiat löytyä nopiammin.

Nyt meillä on kotosalla keittiö jaettu 3 tilaan. Eteinen, olohuone ja wc...mut tilannetta helpottaa huomattavasti se, että ei kuljeta kotosalla se kuuluisa "Koo" otsalla. Se pysyy paikoillaan eikä hyppele valtoimenaan naulakasojen ja lautojen päällä, sehän saattas loukata ihtensä he heh.

Lopullista aikataulutusta ei olla tehty, jotta säästeltäs kaikkia osapuolia..."veetään" vaan sillee Jammomaisesti: Osimoilleen nuin.

Sitäpaitsi en ota ollenkaan kunniaa rempasta, mies on kätevä ku Black and Deckeri....poika avittaa ja mää valitsen ja olen suunnittelussa mukana. Muuten hoidan tän arjen rumban, niinku aina ennenki...tosin nyt olen levittäny ääriviivani myös tuonne multien, siementen ja viimekesästen kattojätösten keskelle, unohtamatta Voimatuvan kohennusta.

Pihalla jätekuorma kasvaa kasvamistaan...voipi olla et ens talvena päästään kotipihalla laskettelemaan, ku sitä ei oo pystyny kahteen vuoteen *ulisee* : YHYYYYYY.. harrastamaan.

Mut pääsimpä jo alottaa siementelyn....joutuu vaan himppasen kerrallaan tekeen, ettei tuo niskan seutu ala vihotteleen.

Sitäpaitsi tässä olis valmisteltava tuonne Galleria FOGGAan näyttelytöitä, siinä mulla piisaa hommaa.

Toivon mukaan teitillekkin maistuu makialta tämä rohkea maanantai....kaik muut päivät on tän takan ja ne ei tule ellei ensin kohdella maanantaita silkkihansikkain. Siispä nuttunenut ojennukseen ja suupielet levitköön korvien takusiin ....siitä ne oivasti sivaltavat tiensä oikialle ja vasemmalle...

 Antaahan tuntien juosta, piä sie hymy esillä ja lohkase itelles aimo annos hyvää mieltä...

tuosta nuin.......................🙃

Ja muista:

❤❤❤

Pienten aika on kasvaa

just nyt

❤❤❤

https://www.youtube.com/watch?v=zVJ-zhqvnWQ

Näinhän se Laila lauloi vuonna 1968....Kurkoittamalla korkealle....asetat tavoitteesi jalustalle jonne olet matkalla ja niinkuin joku viisas on sanonut, jollet osu kuuhun päädyt ainakin tähtien joukkoon.

Ja jollei ne tähdet oo näkyvissä, älä huoli ne on siellä kumminkin.

Tuosta voisin kirjuutella vaikka huru mycket, toisen kerran. Kun aika on kypsä.

Kuuhun kurkottamisessa  on sopivasti tavoitetta Maija Meikäläisille kuin TeuvoTeikäläisilleki, Ja hitsinwitsinwinde kuka sanoo ettei tavoitteet toteudu?

Kantamalla aasin itsepäistä taakkaa, kuljet taatusti raskaita askelia ja jokainen eteneminen takaa sen, että otat vähintään viisi taaksepäin.

Ja asetetut tavotteet laahaa siellä helmariipuksissa, huh huh.

Tää ei tarkoita, ettenkö itse olis kulkenu aasina...taatusti olen ja tiedostan sen.

Jokainen meistä on aasina aika ajoin, mutta iän myötä se aasin rooli tuntuu liian rankalta. Eikä sitä jaksa enää kanniskella tunnista toiseen harteillaan. Siitä tuloo välilevyvaivoja...KÄÄK.

Oma keho ei kauaa jaksa kanniskella ärripurri jääräpäätä, jättämättä siihen jälkiä.

Miksi kantaa murheen taakkaa harteillaan, kun sen voi "läpikäydä", hyväksyä ja nakata sivuummalle.

Tähän kohtaa pyytäsin jokaista käyttämään ns "kevytlevitettä"(en tarkoita margariineja)...eli se iloinen asenne on syytä jokainen aamu levittää yllensä....omat, ankeat ajatukset voi pyörtää jo ennenku nousee sängystä ja tehdä niitä aurinkoisempia päätöksiä.

Voihan se aasi aika ajoin kurkistella olan takaa ja pitkät korvat viuhua vimmatusti, mutta sille voi heittää aurinkoisen hymyn, joka on sille sama kuin kalanmaksaöljy semmoselle, joka ei pidä sen mausta.

Aasit ei hymyile.

Ne jurottaa.

Liikkuvat

jos haluavat.

Maanittelua eivät kestä ollenkaan ja ovat semmosia HONK HONK-huutajia. Mää veisin kaikki aasit jääkiekkokatsomoon...siellä on syytä aina puolen katsomon jurottaa, riippuen siitä kumpaan päätyy maali syntyy.

Ihan niinku tuolla Naperoplaneetan fb-sivuilla tässä yhtenä päivänä totesin:

On tärkeetä olla
-ei ole niin väliä
ootko oikeassa vai väärässä
-pääasia on
että olet.

Mutta mutta, aasit on oikeesti ihkuja...tää oli vertauskuvallista enkä taho et ykskään aasi suutahtaa ja alkaa HONKitella tännepäin, joten olkaa juur sellasii ko tahotte.

Pääasia on että omat tavotteesi ovat juuri niin korkealla kun pystyt kuvittelemaan.

Niin ne linnutkin lähtee lentoon.

En usko että kellään on uskallusta olla myttysenä kauaa...loppuu apteekista tuotteet, ku alkaa kehon remppa.

Sitä pitää kasvaa. Ennen kaikkea itselle.

Tiedostaa kasvu ja vaikutukset/ihmiset jotka ovat sitä edesauttaneet.

Usein se substraali ei ilmesty tunneperältään juohevassa muodossa, mutta loppupeleissä se oli juuri se syy seuraavan askeleen ottamiseen.

Jotta, täältä kiitokset siitä, että olen tässä pisteessä. Ja oikeesti tarkoitan tätä, tää ei oo veetuttelua.

Jokainen päivä on minulle parhain käyttöpäivämäärä.

Hyvä kasvualusta ei vanhene, vaan se muuttaa muotoaan ja uusiutuu.

Niin meidän tulee elää jokainen päivä.

Skytree

kasvaa kohti korkeinta mahdollista...

sillä on tavoite

😀

Se uskaltaa kurkottaa

Uskalla sinäkin

Asiasta muistutukseen!!!!

Kaikille talviklopsottimilla ajeleville:

Kesäkaviot tule vaihtaa viikonlopun aikana, Luojan kiitos sain ajan maanantaiaamulle klo 8.00 just radiossa kerrottiin että viimeistään klo 12 olis syytä olla kesäkaviot alla. Siispä meidän auto ehtii lain puitteissa kevyemmille kavioille.

Terveiset Berliinin makoisten wurstien ja ihanien jäätelöiden keskeltä.

Matkapäiväkirjaa ei mitenkään ennättänyt pitää, sillä nyt tuntu tää loma olevan sellasella adrenaliinilla varustettu jotta laitettiimpa rivakasti jalkaa jalan eteen ja kierreltiin kiertelemästä päästyäkin. Ilmat eivät suosineet ja suosivat, jotta eipä laitella siitä sen kummempia.

Berliini on ISO kaupunki ja siellä on yllä tietynlainen säännönmukaisuus ja mielestäni siellä vielä viipyilee myös tietty kurinalaisuus...moni asia jäi mielessä tuntumaan erityisen hyvältä, tässä muutama:

-Raideliikenne on siellä järjestetty superhelpoksi...kaikkialle pääsee ristiin ja rastiin

-Ravinnon puutetta ei Berliinissä tarvi kärsiä, ruoka on kohtuuhintaista suomalaisen kukkarolle, ruoka on maittavaa ja sitä on saatavilla ihan tuon tuostakin. Erityismaininnan ansaitsee Currywursti. Nimi kuulostaa tylsältä mutta on erittäinkin makoisaa, joten sitäpä piti sit kotosallakin loihtia...niin helppoa ja hyvää. Oih. Paras tuliainen on tuoda makuelämys kotoväelle asti...

-Berliinissä on siistiä. Eipä tarvinnut katsella tölkkejä, mäyräkoirapahveja eikä grilliruoan jämiä kaduilla. Saati tupakan natsoja. Bravo.

-Berliinissä ei ole örvelöitä, kerjäläisiä (eikä niitä mitä en nyt tässä mainitse, ettei rasistiksi nimitellä) eikä jurrista koheltajaa...eli siellä ei eletä hälläväliä-tyylillä tai överiksi.

-Ruokien kanssa tilatut "talon punaviinilasilliset" olivat pehmeitä ja täyteläisiä.

-Berliiniläisten Breezenit(vai mitä ne onkaan, ne mitä LIDL:n myy) on MIELETTÖMÄN hyviä, niin meni vehnää alas, ettei mitään rajaa....korjataan asia, kyllä 😙

- Berliiniläisillä on taattu automaku, siellä ei näkynyt ruostehelmoja ja kaikki autot olivat huolella pidettyjä...melkeimpä tuli mieleen että taitavat olla kodin lapsista ne suurisuisimmat ja sudituimmat. Muutama Trabantti tuli kyllä bongattua 🤪

Erikoista ja ihmeteltävääkin siellä oli:

-Berliinissä melkein kaikki kohteet olivat muistomerkkejä sodan ajoista ja jotenkin sen kyllä ymmärtää, sillä se on niin vahvasti heidän muistissaan ja voin sanoa, että moni katselukohde sai mielen hyvin hiljaiseksi.

-Pariin paikkaan "eksyimme" sattumalta ja yksi niistä oli sanomaltaan aika vahva:

Anne Frankin elämästä koostuva näyttely.

josta jäi mieleen se, että tuo lapsi olisi muuttanut monen elämän helpommaksi...nyt täytyy kävästä kirjastossa ja lukea tuo kuuluisa päiväkirja.

Toinen oli mielestäni erityisen vahva muistomerkki juutalaisille...

seisovat laihat patsaat

ja oli niin taiten tehty, että se pysähdytti.

-Eksyttiimpä myös OIKEAN NUKKU-MATIN 

https://www.youtube.com/watch?v=cjogx5Wvfhw    

(tiiättehän sen suomeks puhutun lasten sarjan) vierestä käveleen, siellä se Trabantissa venas kavereiden kanssa, jotta millon alkaa Unimatka

-Yhden kerjäläisen/alkoholisoituneen/aineen ruhjoman näin Haupthbahnnofin asemalla, joka seisoi kylmällä ilmalla aika nuivasti pukeutuneena, miehellä oli arviolta ikää n 30v, paljain jaloin, housut ja paita pahasti repeytyneenä, kalsarit näkyivät huoletta edestä ja takaa. Takista oli riekaleet jäljellä. Itse seisoin ja mietin et miten hälle sais vaatetta..vieressä oli miehiä ja naisia matkalaukkujen kanssa ja ehdin jo ajatella että menen pummaamaan joltain  housut ja sukat tuolle miehelle. Käännyimme kun luulimme olevamme väärässä paikassa(siis minä vain seurasin, mieli tuon miehen kunnossa)..mutta ei, kävimme tarkastamassa hallissa sijainnin ja minä laitoin laukusta taskuuni 20e jonka ajattelin sujauttaa miehelle ohi mennessä...mutta niin kävi että mies oli poistunut paikalta...ja tuo ei ollut virkavallan toimesta, sillä he kävivät aikaisemmin miestä katsomassa...mutta ehkä niin oli tarkoitettu. Tämä mies kyllä varasti ajatukseni pitkäksi aikaa.

-Berliinin muuri tai se mikä siitä on jäljellä on täys maalauksia....joukossa todellisia helmiä...niitä satoja metrejä käveli kuin hienommassakin taidenäyttelyssä.

-Kaduille on upotettu kaiverrettuja nimikylttejä ihmisistä, joika on viety Auschwitziin(kuva).

-Berliiniä rakennetaan kovalla tohinalla ja toivonki että sen omaleimaisuus säilyy, ettei liiallinen länsimaalaisuus hukuta sen omanlaista viehätystään.

-Tavarataloihin mahtuu sisälle parikin "jumboa"...huikeeta.

Mutta joopasjoo, yllättihän se hotellihuoneen sisustusratkaisukin tai olisko paremmin sanottu suunnittelupuoli....ei bideetä, ei pyyhekoukkuja...ja ISO KÄÄK, suihkutilassa oli irrotettava "lautanen"...ja suihkuun mennessä koin ekana iltana yllärin...vääntäessäni hanaa päälle....yläpuolelta ryöppäsi niskaan jääkylmää vettä puolet isommasta "lautasesta"...mutta olin nopee oppimaan...tuo ei tapahtunut toiste ja taatusti sen kiljaisun kuuli koko kerros 😀Mutta meille osui siisti hotelli ja ystävällinen henkilökunta...

Ai nii ja lentokentällä bongasin tutun nukketaiteilijan😉

Siis kaiken kaikkiaan...menkäähän Berliiniin...tuo tutun toimittajan 🤪,  suosittelema kartta+opas kirjanen Berliinistä oli mainio kompassi.

Ens kerralla tää tahtois polkea Berliinissä, sillä pyöräilijöitä on kaupunki kunnioittanut ja loihtinut heille omat fillarikaistat..upeeta.

Selkä pahus nuljahti vikana päivänä hotellihuoneessa sukkia laittaessa ja nyt sen kanssa ollaan sit varovaisia...on semmonen "tuntolevy" takana, joka muistuttelee terveyden tärkeydestä...mutta  niinhän se tuttu kosmobiologi sanoi.

Tuliaisia ostimma vain lapsosille...❤❤❤koska siehän sait tän kirjeen 💋

Siispä lankalauantaiehtoota teillekin, ollaan täällä kotosalla edelleen remontin keskellä, köökkiä puretaan ja raivataan ja mietitään miten edetään...ja ruokaa on tehtynä pakkaseen, koska pian meillä ei lämmitellä eikä kokata muutamaan päivään tai viikkoon..kääk.

Ja huom.

Ny on siun vuoro kirjuuttaa miulle,

mie jään ootteleen intopiukeena <3

Tsa.

Tunteet koskettaa meitä kaikkia.

Ihmiset,eläimet,kasvit ja koko luomakunta tuntee ja tunnistaa asioita.

Ihan pikkiriikkisinä me jo tunnistamme vanhempamme...osaamme havaita rakkauden, sen kantavan voiman jonka avulla selviämme jatkossa monista asioista ja joka on myös monta kertaa se ainoa asia, joka saa meidät sekä hurmioitumaan että itkemään...siis tunteita äärilaidasta toiseen.

Eläimistä suurin osa omaa vielä ne villimmät(lue:luonnolliset) tunteet..mm. koirilla on ajo-,paimen-, ym viettiä ja ne perustuvat siihen tunteeseen, jonka ne saavat nähdessään "mahdollisuuden".

Tosin ihminen on lyönyt käpälänsä kaikkeen mahdolliseen ja niimpä koiristakin on jalostettu vaikka minkä rotusia ja siellä ei enää taustalla sit löydykään niitä alkuperäisiä tuntemuksia.

Muuttolinnut tuntevat "kotimaan kutsun" tuhansien kilometrien päästä ja tiedostavat millon on aika lähteä liikenteeseen..tulee se tunne. Luonto kutsuu.

Villieläimet ovat täysin vaistojensa varassa eläviä, heillä on tallella taito kuunnella, arvioida ja elää omien tuntemustensa kanssa. Ja juosta, kun on sen aika....👍

Me ihmiset olemme enimmäkseen "teknoilun"🙃 varassa ja siksi menettäneet osin tunneaistien varassa elämisen. Kaiken maailman härpäkkeet ovat kuin seiniä, monien alkuperäisten ja omien tunteiden edessä.

Moni elää massatunteiden kanssa. Tarkotan sitä, että kun muut ovat sitä mieltä, hekin ovat ja media on yksi massatunteiden provosoija sekä ylläpitäjä. 

Sitä on syytä aina tutkailla tuplasti, mitäs siellä suolletaan.

Alkuperäisiin tunteisiin kuuluu mm aistia muutoksia, tulee tunne että nyt jotain tapahtuu ja sieltä osaa poimia myös sen että minkälaisesta muutoksesta on kyse. Hyvästä vai huonosta.

Levottomuus on yksi hyvä esimerkki.

Tunneaisteja voi kasvattaa...esimerkiksi luonnossa päivittäin.

Itse olen kokeillut sitä aamuisilla koiralenkeillä...ja hyvin toimii.

Viikonloppuna esim kello soi 05.30 (joo, tiedetään et se on huisin aikasin, mutku aamuset on päivän parhaita hetkiä) aamupesujen jälkeen painelin koiruuden kanssa metsään..ajatellen että nyt ei tule niitä viikonlopun aamulenkkeilijöitä vastaan....

Metsän laitaan päästyä tuli kuitenki vahva tunne, että tällä lenkillä koira ei voi olla yhtään vapaana.

Meni vajaa 5 minuuttia kun kuulin risahduksen ja piti oikeen hakemalla hakea, että löysi rasahduksen syyn: Susikoira omistajansa kanssa paineli pusikkoon metsäpolulta.

Näitä lenkkeilijöitä olikin sit aikamoinen määrä ja koira oli siis kiinni koko lenkin, normisti hää saa juosta osan metsätaipaleesta vapaana( no on kiellettyä, juu)...ja voi mikä riemu, kun siellä on vielä niitä pieniä lumipenkkoja...

Vastaan tuli siis "punainen irtonainen" ja koiransa vapaana taas eri puolella metsää tulla pöllähti pusikoiden takaa...

Mutta kaiken kaikkiaan noin aikasin löyty metsälenkin varrelta kuutisen kappaletta...aikamoinen määrä. Olen tietty ilonen siitä, että ihmiset vie rakkaitaan luonnon pariin ja ennen kun alkaa se hurja liikenteen melu ja vilinä...sillä osin sen ääni kuuluu myös matkalla metsään.

Mutta tunneasioita voi tosiaan kehittää herkimmiks.

Sitä voi vaikkapa sopia ystävänsä kanssa 3-5 eri tunnetta kestoineen ja vuorotellen kokeilla mikä tunne nyt on kyseessä. Edellyttäen että olette joko puhelimen päässä tai vähintään eri huoneissa.

Muttapa muttapa nautitaan auringosta ja annetaan tunteiden liikkua, ne on pienien aaltojen ja suurien pärskeiden sisaria, jotka vellovat puolelta toiselle.

Tänään on se hyvänmielen aalto valloillaan, eikö?

Löysin metsästä sydämen 

se oliki aika liikkistä

sillä se ei ollut Lumikin.

Eli LUMIKKI elää edelleen

ja ne kääpiöt,

ne on siellä metsän laidalla odottamassa sinun vierailuasi...

Katoppäkö

MUSTA TUNTUU SILTÄ

😋jokejokejoke...